Salka harrastuskoira

Agikisoissa 2005 ja urku auki

Minä Salka  olen syntynyt vuonna 1999 ja tänään on 11.11. 2011, kumpaankin sisältyy hauska numerosarja. Me vuonna 1999 syntyneet olemme viimeiset 1900-luvulla syntyneet koirat. Kun meitä ei enää ole siirtyy yksi koirien vuosituhat historiaan. Emäntä haluaa laittaa tähän muutaman harrastuskuvan, mehän kilpailimme yhdessä TOKO:ssa voittaja luokassa ja agilityssa medi 3 luokassa Minä  olin aina valmis harjoituksiin ja kisoihin, kaikki yhdessä tekeminen oli tosi kivaa, lisäksi kisoissa ja treeneissä näki monia kavereita. Näin vanhana koirana on haikeaa kun lähes kaikki vanhat treenikaverit ovat ikuisilla agility- ja TOKO kentillä.
Agilityssa minä suoritin aina radan urku auki eli voimakkain äänitehostein, jotta kaikki tiesivät että kyseessä oli Salka islanninlammaskoira eikä mikään sukankutoja. Emäntä suunnitteli korvatulppien jakamista ratahenkilöille työturvallisuussyistä. -Kyllä ihmisillä on outo huumorintaju. 

Salka tekee kisoissa tunnistusnoutoa v. 2005

Agikisoissa  vuonna 2005

Agirodussa  v. 2003, ja urku auki, kuva: Jari Nevalainen

metallinouto omalla pihalla 2007 ja urkukin on kiinni

TOKO-treenit 2006

Ruokaa enemmän ruokaa

Minä Salka olen koira jolle ruoka on maistunut, ihan kaikki ruoka.paprikasta kaviaariin. En ole karppaaja tykkään lätyistä. Joo yhtenä jouluna saatiin kaviaaria vajaa teelusikallinen per nokka. Ihan kelpo ruokaa vaikka annos oli kyllä pienenpuoleinen.
 Eläkeläisenä saa  eläkeläisbonuksia, siis sellaisia herkkupaloja mitä ei tuo nuorempi sisko Eka saa, kuten nuolla jäätelöpaketin pahvit tai pullapitkosta kanttipalan.Eläkebonuksia alkaa samaan sen jälkeen kun täyttää 10 vuotta. Tosin en tiedä onko annokset sidottuna indeksiin. Mielestäni niiden pitäisi suureta siinä missä tulee kuukausia lisää mittariin. Syön ihan normi koirannappulaa, vaikka minut on sterilisoitu 2 vuotiaana eikä ole ollut ongelmia linjojen kanssa. Tosin annokset saisivat olla isompia, mutta muuten catering osaa työnsä.

Tässä saa kyytiä hammskivi ja hirvenjalka. Vaikka minulta on poistettu vanhuuden vaivoina yksi kulma- ja poskihammas ei se haittaa luuhommissa. Se mikä kalustossa menetetään korvataan kokemuksen tuomalla tekniikalla.

Puumakoira Salka

Salka on puumakoira, puumanaisten koiravastine. Se pitää nuorista uroksista. Kuvissa pusuttelee tolleri Simo iältään 2 vuotta Salkan kanssa. Kymmenen ikävuoden ero ei haittaa kumpaakaan koiraa. Nuolemissessiot ovat perusteellisia, mutta jos Simo erehtyy nuoleman korvia , niin silloin ei hyvä heilu ja Salkan on ihan vähän rypistettävä kuonoa ettei nuorukainen luule liikoja itsestään. Sen jälkeen voi jatkaa nuolemista jossa kumpinkin koira nuole toistensa ikenet ja suupielet todella huolella. Salka on kovasti tykästynyt Simosta ja muita nuoria koiraherroja joista se tykkää on naapurin  vuoden ikäinen westiepoika.

Salka mummu aloittaa muistiinpanonsa

Olen Salka islanninlammaskoira 12,5 vuotta.   Vanhuuden ratoksi aloitin bloggaamisen , sillä yleensähän blogeja perustetaan pentukoirille. Nykyään olen eläkeläinen , mutta aiemmin treenasin ja kilpailin sekä TOKO:ssa että agilityssa. Viimeinen agilitykisa oli vuonna 2010 Agirodussa. Samana syksynä loppui treenamiseni. Ihan tyhmää sanon minä, mutta onneksi kotipihalla saa tehdä keppejä.

Muutoin olen ollut terve, mutta tänä vuonna jo parin vuoden aikana huonontunut kuulo hävisi kokonaan.

Vähän noloa kun voin vetää hirsiä, enkä huomaa, että emäntä on tullut jo aikaa sitten kotia, kun en kuule oven käyvän. Kuurous rajoittaa vapaana oloa ja joudun olemaan fleksissä sillä tuppaan häviämään hajujen perässä metsään. Minulla on kuulemma riistaviettiä, tiedä häntä mutta hirven tai kauriin jäljet on tarkistettava eikä rusakko juokse ilman että lähtisin perään. Kuurous on häirinnyt lempiharrastustani  myyrästystä. Kun nenällä paikastan hyvän myyräkohdan olen kärsivällisesti kuunnellut myyrän liikkeitä hangen alla tai heinikossa ja sitten sopivalla hetkellä  yksi hyppy niskaan.

Tässä kuvassa otan päikkäreitä siirtolapuutarhamökin pihalla.

Ja alla kuvasarja joka osoittaa että olen vielä korkeasta iästäni huolimatta  notkea , kun kierin syysauringossa kastemadon päällä kotipuutarhassa.Minulla on kuulemma huono taipumus kieriä kaikenlaisen koiran kannalta hyvän hajuisen, mutta ymmärtämättömien ihmisten mielestä pahanhajuisten jätteiden ja jätösten päällä.

Tänään oli hyvä päivä autoin puutarhahommissa  ja tehtiin metsäretki pikkusiskoni kanssa. Metsässä oli hyvät tuoksut ja emäntä löysi suppilovahveroita.