Salka mummu aloittaa muistiinpanonsa

Olen Salka islanninlammaskoira 12,5 vuotta.   Vanhuuden ratoksi aloitin bloggaamisen , sillä yleensähän blogeja perustetaan pentukoirille. Nykyään olen eläkeläinen , mutta aiemmin treenasin ja kilpailin sekä TOKO:ssa että agilityssa. Viimeinen agilitykisa oli vuonna 2010 Agirodussa. Samana syksynä loppui treenamiseni. Ihan tyhmää sanon minä, mutta onneksi kotipihalla saa tehdä keppejä.

Muutoin olen ollut terve, mutta tänä vuonna jo parin vuoden aikana huonontunut kuulo hävisi kokonaan.

Vähän noloa kun voin vetää hirsiä, enkä huomaa, että emäntä on tullut jo aikaa sitten kotia, kun en kuule oven käyvän. Kuurous rajoittaa vapaana oloa ja joudun olemaan fleksissä sillä tuppaan häviämään hajujen perässä metsään. Minulla on kuulemma riistaviettiä, tiedä häntä mutta hirven tai kauriin jäljet on tarkistettava eikä rusakko juokse ilman että lähtisin perään. Kuurous on häirinnyt lempiharrastustani  myyrästystä. Kun nenällä paikastan hyvän myyräkohdan olen kärsivällisesti kuunnellut myyrän liikkeitä hangen alla tai heinikossa ja sitten sopivalla hetkellä  yksi hyppy niskaan.

Tässä kuvassa otan päikkäreitä siirtolapuutarhamökin pihalla.

Ja alla kuvasarja joka osoittaa että olen vielä korkeasta iästäni huolimatta  notkea , kun kierin syysauringossa kastemadon päällä kotipuutarhassa.Minulla on kuulemma huono taipumus kieriä kaikenlaisen koiran kannalta hyvän hajuisen, mutta ymmärtämättömien ihmisten mielestä pahanhajuisten jätteiden ja jätösten päällä.

Tänään oli hyvä päivä autoin puutarhahommissa  ja tehtiin metsäretki pikkusiskoni kanssa. Metsässä oli hyvät tuoksut ja emäntä löysi suppilovahveroita.